Vanhat kartat kertovat
Tämä sivu perustuu Pekka Koskisen vuonna 2022 tekemään tutkimukseen, jossa vanhoja karttoja tutkimalla on selvitetty asutuksen leviämistä Valajärven alueella sekä teiden ja rajojen muodostumista. Tutkimuksesta on tehty myös animaatio, jossa tutkimuksen tulokset on nähtävissä pähkinänkuoressa.
⇒ Katso animaatio Valajärvi historiallisilla kartoilla
⇒ Lue tutkimusraportti
Maakartta 1691
Vanhin löytämämme kartta, jossa Valajärvi esiintyy, on maakartta vuodelta 1691. Karttaan on nimetty kaksi kohdetta järven itäpuolella. Toinen niistä on Musteawaha ja toinen on Kurnansuu.
Vaha tarkoitti 1600 luvulla rajakiveä. Musteavaha on merkitty nykyisen Niinisalon kohdalle. Niinisalon alueelta löytyy myös iso kivi, joka on voinut toimia rajapyykkinä.
Kuurnansuu nimi on säilynyt nykyaikaan asti paikallisten tilojen nimenä. Kuurnansuun nimen kohdalla on iso siirtolohkare, kivi, joka on voinut toimia rajapyykkinä nykyisen kolmioristeyksen vieressä Vanhan Meritien varrella.
Kartassa näkyy myös ruskealla katkoviivalla merkittyjä rajoja, joiden merkitys ei tätä kirjoitettaessa ole selvillä. Toinen huomio on, että nykyistä Vehmaistentietä ei ole merkitty vuoden 1691 karttaan.
Charta öfwer en del af Tawastland samt Heinola capell i Savolax och Itis sockn i Kymmenegårds lähner (vuosi 1700)
Noin vuonna 1700 piirretyssä kartassa järven rannalle on merkitty yksi rakennus. Niinisalo mainitaan nykyisellä nimellään (Ninisalo). Niinisalon nimen alla on teksti, että paikka on ”guistigsgård” = kestikievari.
Toinen havainto tästä kartasta on keltaisella viivalla vedetty raja, joka on edelleenkin voimassa. Tämän rajalinjan alkuperäinen syntyminen ei ole tällä hetkellä tiedossa.
Hämeenlinnan pitäjänkartta 1740
Vuoden 1740 kartassa on merkittynä Vanhan Meritien linja, joka menee Hämeenlinnasta suoraan etelään Valajärven ohitse.
Valajärven eteläpuolella on merkittynä kaksi rakennusta punaisella merkinnällä. Nämä ovat ilmeisesti tien varrella olleet kestikievarit, jotka on mainittu alueen historiikeissa.
Hämeenlinna Hamina tiekartta 1740
Vuoden 1740 Hämeenlinna-Hamina tiekartan vasemmassa laidassa on järven nimi on kirjoitettu muodossa Walajärvi.
Järven muoto on varsin erikoinen.
Wetterstedtin kartasto: En Del af Tawastehus och Nyland, 1775
Vuoden 1775 kartassa Valajärvi on mainittu nimellään (Walajärfwi). Jostain syystä myös Ojajärven kohdalle on merkitty Valajärven nimi.
Valajärven itäpuolelle merkitty linjaus on ilmeisesti silloinen kuntien välinen rajalinja.
Järven länsipuolelle on merkitty maantie, joka kurvaa Tervakosken kautta Lopelle (Låppis).
Katso koko kartta: https://timomeriluoto.kapsi.fi
Suurruhtinaskunnan tiet 1800 -luvun alussa
Suurruhtinaskunnan tiekartassa 1800 -luvun alussa näkyy, että Vanha Meritie on edelleenkin päätien pohjana. Tässä kartassa ei ole mainintaa Valajärvestä, mutta Vähikkälän kylä on mainittu.
Yksi erikoinen havainto on, että tie ei näytä menevän Vähikkälän kylän läpi, vaan se seuraa Meritien linjausta ohittaen Valajärven.
Vähikkälän pitäjänkartta 1840
Vähikkälän pitäjänkartta vuodelta 1840 näyttää, että edelleenkin järven alueen ainoa karttaan merkitty rakennus on Niinisalo.
Vähikkälän kylässä on Sauvala merkitty karttaan. Valajärven Janakkalan puoleinen alue on kuvattuna selkeästi seuraten vanhaa rajalinjaa. Rajalinja on ilmeisesti päätetty vuonna 1539 ja Porraskallio oli tärkeä rajapyykki Rengon puolelta.
Rajankäyntiä Valajärvellä 1700- luvulla, Surmansuu - Mustavaha
Rengon historiikissa (s 259), jonka tiedot perustuvat maanmittaushallituksen arkistoon, kirjoitetaan rajankäynnistä 1800- luvun lopulla seuraavasti:
Lopen kulmalla Vehmaisten, Ahoisten ja Ourajoen kesken pidettiin riidattomana rajana Hytasaaren (Hytasari) mäntyä kasvavaa mäkeä. Tarkka rajamerkki oli mäen laella oleva laakea iso kivi, jota ympäröi kolme pienempää kiveä. Täältä Vehmaisten ja Ourajoen välinen rajalinja kulki viivasuorana itä-kaakkoon Keravankallioon (Kärävänkallio), missä tarkan linjauksen merkkinä oli matalan kallion päälle pienemmistä kivistä tehty latomus. Tämä oli vanhastaan tunnustettu yhteiseksi rajamerkiksi Vehmaisten, Ourajoen ja Lopen muiden kylien kesken. Sinne rajoittuivat myös Janakkalan Sauvalan kartanon metsäalueet.
Keravankalliosta Vehmaisten ja Sauvalan raja kääntyi lähes suorakulmaisesti ja kulki suoraan koilliseen Porraskallioon (Poraskallio) ylittäen samalla Ojajärven pohjoispään. Porraskalliosta raja eteni Valajärven (Walajervi) ylitse, mutta täällä varhaiset nautintarajat olivat epäselvät. 1700-luvun puolivälissä Sauvalan kartanonvouti ja Vehmaisten talolliset eivät näet löytäneet yksimielisyyttä aiemmasta rajapaikasta. Lopuksi sellaiseksi sovittiin talonpoikien näkemyksiä noudatellen kaksi suurta kiveä järven pohjoisrannalla. Tätä Mustavahaksi kutsuttua paikkaa Vehmaisten väki sanoi ”vanhastaan pidettynä rajamerkkinä”.
Kuva: Pekka Koskinen, 2022
Vuodelta 1691 olevan tiedon mukaan edellä kuvattu raja sai seuraavan linjauksen: Hytasaari – Keravanojansuu – nykyinen Ojajärven Pikkusaari – Valajärven Surmansuu – Mustavaha.
Oheisessa valokuvassa ovat vuoden 1691 rajakivet Valajärven pohjoisrannassa.
Kalmbergin kartta 1850
Kalmbergin kartassa vuodelta 1850 karttaan on merkitty vain Niinisalo nimeltä. Seppälän ja Saaren sekä Valajärven torpan kohdalla on merkintä T, joka tarkoittanee torppaa, mutta nimet vielä puuttuvat.
Tässä kartassa taitaa olla ensimmäinen tielinjan kuvaus vanhasta kolmostiestä.
Kalmbergin kartta 1855
Kalmbergin kartan seuraavassa versiossa vuodelta 1855 näkyy samat rakennukset, kuin vuoden 1850 kartassa.
Vanhan kolmostien linjaus näkyy jo sillä linjauksella, missä tie on nykyisellään. Niinisalon nimen perässä on jokin symboli, jonka merkitystä ei ole tällä hetkellä tunnistettu.
Valajärven Rengon puoleinen alue on kuvattuna vasemmanpuoleisessa karttalehdessä. Kartassa on kaksi erikoista huomiota: Walajärvi nybygge ja Sydänmaan nybygge.
On mahdollista, että Walajärvi nybygge tarkoittaa Valajan taloa, joka on perustettu 1700- luvulla. Tämä asia voi selvitä uudesta historiikista, joka on julkaistu kesäkuussa 2022. Historiikki kertoo Kaloisten kylästä ja sen lähiasutuksesta.
Katso koko kartta Kansalliskirjaston Doria-arkistosta:
⇒ Kalmberg / Hausjärvi, Janakkala …
⇒ Kalmberg / Loppi, Tammela …
Senaatin kartasto 1884
Vuoden 1884 kartassa on jo useita rakennuksia merkittynä karttaan. Niinisalo on luonnollisesti mukana kartalla. Uusia merkintöjä ovat Valajärven, Saaren, Seppälän ja Syväojan torpat.
Niinisalon pohjoispuolella on kartassa punainen merkintä kallion laella. Tämä on voinut tarkoittaa jonkinlaista tähystyspaikkaa, osana Janakkalan linnavuorien kokonaisuutta.
Vuoden 1884 kartasta löytyy myös merkintä Kirkkoportintieltä Niinisalontien risteyksestä Vähikkälän suuntaan. Tien varressa on ollut rakennus, josta ei ole tarkempaa tietoa. Arvailuna on, että rakennus on voinut olla jonkinlainen metsurien kämppä.
Tässä kartassa on myös punainen merkintä Rauhaniemessä. Tämä tarkoittanee, että siellä on ollut jonkinlainen rakennus, jonka peruskivet ovat vielä paikallaan.
Katso koko kartta: ⇒ vanhatkartat.fi
Kuva: Pekka Koskinen
Taloudellinen kartta 1916
Vuoden 1916 taloudelliseen karttaan on merkitty: Valajan talo, Ratalahden torppa, Niinisalo, Valajärvi, Saari ja Seppälä. Myös Rauhaniemi on saanut nimensä mukaan tälle kartalle.
Janakkalan pitäjänkartta 1925
Tässä kartassa vuodelta 1925 näkyy saari nimeltä Haukkasaari, josta nykyään on maayhteys entiseen saareen.
Toinen mielenkiintoinen paikka on Iso-Kulppi, lampi vanhan tanssilavan eteläpuolella. Kulppi tarkoittaa isoa vesilätäkköä tai pientä lammikkoa.
Kartta osoittaa myös, että järven alueella oli vain muutama talo: Niinisalon talo, Valajärven talo sekä Seppälän ja Saarelan torpat. Valajan talo on myös merkitty karttaan.
Uutena rakennuksena näkyy Rintalan talo, joka sijaitsee Valajärven taloon johtavan tien varrella.
Taloudellinen kartta 1932 ja 1933
Vuosien 1932 ja 1933 taloudellisissa kartoissa näkyy edelleen samat talot kuin 1920- luvun kartoissa. Järven ympärillä oleva tieverkko on kuvattuna hyvin tarkasti. 1930- luvun tieverkko on jo nykyisellä paikallaan.
Karttalehtien tekninen jako näyttää vain Valajärven eteläisen ja järven keskialueen kokonaisuudet. Karttalehden nimi on ”Riihimäki”.
Tämä kartta on vuodelta 1933. Rantalan talo on uusi merkintä kartalla.
Yleiskarttakirja 1943, Uusimaa
Suomen yleiskarttakirja vuodelta 1943 ei sisällä Valajärven asutuksesta mitään uutta. Sen sijaan huomion kiinnittää järven länsirannalla oleva vihreällä merkitty alue, joka kuvaa valtion metsähallinnon hallinnassa olevaa ”varsinaista metsänhoitoaluetta” Lehtikumpua.
Sodan jälkeen Hämeestä luovutettiin maita Karjalan evakoille. Korvaukseksi valtio antoi maanomistajille metsiään, joista tämä Rengon yhteismetsä on yksi.
1960-luvulla Rengon yhteismetsä teki alueelle Valajärven rantaa myötäilevän Kotakalliontien ja kaavoitti tien ja rannan väliin 44 mökkitonttia. Yhteismetsä piti yhden tontin itsellään ja rakensi sinne jäsenilleen mökin. Loput tontit vuokrattiin kiinteään hintaan 50 vuoden sopimuksella.
Lähde: Maanmittaushallitus : Suomen yleiskarttakirja 1943, Uusimaa, sivut 36-37, valtionmetsien erikoispainos
Katso koko kartta: ⇒ timomeriluoto.kapsi.fi
Topografinen kartta 1952
Vuoden 1952 topografinen kartta näyttää, että mökkiasutusta ei ole syntynyt järven rannoille.
Uusina karttamerkintöinä ovat Tähtivuoren tila Niinisalon tilan vieressä, 1930-luvun lopulla rakennetut Rauhalan ja Taimelan talot järven kaakkoiskulmassa, Niemelä järven lounaiskulmassa sekä Puhi järven pohjoispäässä.
Ainola on myös merkitty kartalle. Ainolan rakensi Ahmarovan perhe sen jälkeen, kun he olivat viettäneet kesiä Rantasen pensionaatissa.
Katso koko kartta: ⇒ vanhatkartat.fi
Topografinen kartta 1962
Vuoden 1962 topografinen kartta näyttää, että nykyisen Koskisentien mökkirakentaminen alkoi vuonna 1953, ja suurin osa mökeistä oli valmiina vuonna 1954. Yksi mökeistä valmistui vuonna 1957.
Martinniemeen on rakennettu ns. Markion talo ja Martinniemen ja Niemelän väliin on rakennettu Ainola, joka taisi siihen aikaan
kuulua Ahmarovalle.
Katso koko kartta: ⇒ vanhatkartat.fi
Topografinen kartta 1979
Vuoden 1979 topografinen kartta näyttää, että uutta mökkiasutusta on tullut Puhinniemen alueelle sekä etenkin Kotakalliontien varteen. Kotakalliontien alueen mökkien rakentamien alkoi 1960-luvulla.
Katso koko kartta: ⇒ vanhatkartat.fi
Topografinen kartta 1989
Vuoden 1989 topografinen kartta osoittaa mökkiläisyyden rakenteen järven rannoilla, joka kuvaa myös tilannetta 2020- luvulla. Useita mökkejä on korjattu talviasuttaviksi ja vain muutama uusi mökki on tullut rannoille sitten vuoden 1989.
Katso koko kartta: ⇒ vanhatkartat.fi
Valajärvi 2021
Valajärvellä on nykyisin noin 150 rantatonttia. Niistä lähes kaikilla on kesämökki tai ympärivuotinen vapaa-ajanasunto, kuten oheisen kartan vihreät täplät osoittavat.
Vakituisia asuntoja (musta täplä) Valajärven rannalle on rekisteröity vain yksi eli Niemelän talo.
Eniten rantaviivaa omistaa Hakoisten kartano, jolla on myös mökki järven itärannalla. Myös Sauvalan kartanolla sekä Valajan, Valajärven sekä muutamalla muulla järven lähistön tilallisella on rantamökit Valajärvellä.
Muussa kuin mökkeilykäytössä on muutama metsäpalsta, Janakkalan kunnan omistama yleinen uimaranta sekä Metsähallituksen omistama Puhinniemen ja Isosaaren virkistysalue.
Katso tarkempi kartta, rakennukset, tonttirajat yms. ⇒ Maanmittauslaitoksen karttapaikka
Muita vanhoja tarinoita Valajärvestä
Valajärven rannalla vanhin asustus oli kivikaudella Puhinniemessä. Tästä aiheesta on sivustossa oma tarinansa.
⇒ Lue lisää Puhinniemestä
Vuonna 1966 Valajärven rannalta löydettiin noin 1 500 vuotta vanha saviastia (löytönumero 17049). Astia oli kuvassa näkyvän puun juurella kiven alla.
⇒ Lue koko tarina saviastiasta
Niinisalo on Valajärven vanhin rakennuspaikka, jossa on ollut asutusta jo vuodesta 1539. Tämän jälkeen Janakkalan kirkonkirjoista löytyy varsin tarkat tiedot sen jälkeisestä asutuksesta.
Niinisalon tiedot täydentyvät syksyllä 2022, jolloin siitä tehdään erillinen tutkimus.
Kuva: Pekka Koskinen
Valajärven vierestä kulkenut Vanha Meritie oli toinen Hämeen tärkeistä sisämaasta rannikolle johtavista vanhoista yleisistä maanteistä. Tietä pidetään keskiaikaisena, sillä sen alkuhistoriaa ei tunneta.
Meritie on merkitty 1500-luvun karttoihin. Sitä kutsuttiin myös nimillä Suolatie ja Vaasa-Tammisaaritie. Janakkalassa tiellä oli kaksi haaraa, itäinen ja läntinen.
Myös Vanhasta Meritiestä on tässä sivustossa oma tarinansa.
⇒ Lue koko tarina Vanhasta Meritiestä
