Valajärven yhteisöllisyys
Valajärven rannat yhdistävät niin mökkiläisiä keskenään kuin mökkiläisiä ja paikallisia kyläläisiä. Valajärvellä kohtaavat myös kahden kunnan toisinaan erilaiset käytännöt vaikkapa juuri mökkiläisyyttä koskien, sillä Valajärven etelä- ja itärannat kuuluvat Janakkalaan ja pohjois- ja länsirannat Hämeenlinnaan.
Valajärven Suojeluyhdistyksen ydinporukka on viime vuosina ollut yksi valajärveläisiä kokoavista voimista. Vesiensuojelun lisäksi yhteinen toiminta on ulottunut laajemmalle, esimerkkinä yhdistyksen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi toteutettu Valajärven tarinat -projekti 2021-2022, jonka aikana on kerätty ja koottu nettiin Valajärven mökkiläisyyttä koskevia muistoja ja tarinoita. Tämäkin yhteisöllisyyttä käsittelevä teksti on syntynyt juuri Valajärven Suojeluyhdistyksen aktiivisen toiminnan ansiosta.
Kun mökkiläisyys alkoi muodostua Valajärvelle 1930-luvulla ja sitä seuranneina vuosikymmeninä, järven rannoille kesänviettoon etsiytyivät enimmäkseen lähiseutujen asukkaat Hyvinkäältä, Riihimäeltä ja Tervakoskelta. Sana vapaista mökkitonteista kiersi suusta suuhun, ja monet huvilanrakentajat olivat jo kotipaikallaan saman laajemman yhteisön jäseniä. Jos he eivät tunteneet toisiaan ennestään, mökkimatkoilla ja mökkirannoilla tutustuttiin helposti.
Monet kesäasukkaista olivat samassa elämäntilanteessa ja suunnilleen samanikäisiä. Varsinkin suurien ikäluokkien aikaan lapsia oli paljon, joten kavereita löytyi useimmasta naapurimökistä. Pitkät kesälomat vietettiin pääasiassa mökillä. Lapset leikkivät yhdessä, seikkailivat lähimetsissä ja oppivat uimaan usein juuri Valajärven uimarannalla, jossa Janakkalan kunta järjesti kesäisin uimakoulua.
Alkuaikojen yhteisöllisyys paikantui pienemmiksi erillisiksi saarekkeiksi jokaiselle mökkirannalle, ja toisaalta edelleen eniten ollaan tekemisissä luonnollisesti juuri oman tien naapuruston kanssa. Kotakalliontiellä käytiin aikaisemmin yhteiskaivolla sekä kauppa-autolla, mikä yhdisti kesäasukkaista jo käytännön tasolla. Kun 50 vuoden vuokrasopimukset mökkitonteista 2010-luvulla umpeutuivat, uusia sopimuksia neuvoteltiin mökkiläisten puolelta yhteistuumin.
Lisäksi jokaisella mökkikulmalla toimii oma naapurivalvontansa: tutut autot tunnetaan, mutta tuntemattomien ohikulkijoiden perään katsellaan tarkemmin. Naapuriapua löytyy laajasti moneen tarpeeseen. Jos auto on jäänyt mökkitiellä kiinni, vetoapua saadaan varmasti, joko mökkinaapureilta tai paikallisilta asukkailta.
Yhteistyö paikallisten maanviljelijöiden kanssa oli alullaan jo mökkiläisyyden alkuvuosina. Maitotaloksi kutsuttiin maatilaa, josta läheiset mökkiläiset kävivät hakemassa tonkan kanssa tuoretta maitoa, ja toisesta talosta ostettiin kanamunat. Eräässä perheessä maidonhaku oli perheen poikien päivittäinen rutiini. Joskus matka sujui kävellen, joskus polkupyörällä. Kävipä tietysti niinkin, että pyörän ohjaustankoon ripustettu tonkan kahva katkesi, ja maito valui maahan mökille ehtimättä.
Kun teitä ei vielä ollut vedetty joka mökille, tai olemassa olleita teitä ei talvisin aurattu, auto jätettiin mökille tultaessa esimerkiksi Valajärven tilalle, josta matka jatkui perille jalkaisin. Samalla kyseltiin kuulumiset ja tultiin tutuiksi. Tuolloin solmittu tuttavuus kantaa edelleen, sukupolvien vaihduttua uusiin.
Kesäaikana kyläläisten ja mökkiläisten kokoontumispaikkana toimii Vähikkälässä sijaitseva Suvipuoti. Kun ostosten jälkeen istahtaa syömään jäätelöä kaupan terassille, näkee varmasti tuttuja, joko mökkiläisiä tai kyläläisiä, joiden kanssa rupatella. Perustarvikkeiden lisäksi kaupasta voi ostaa lähialueen maanviljelijöiden tuotteita, mikä sitoo lomalaisia yhteen paikallisten kanssa.
Paikalliset yrittäjät ovat järjestäneet toisinaan myös ravintolapäiviä, kyläläisille ja mökkiläisille yhteisiä kylälounaita, joissa tarjolla on ollut mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa tai ainakin ruoanvalmistuksessa on käytetty paikallista osaamista. Aloite suosittuihin tapahtumiin on tullut nuorten yrittäjien puolelta, mikä osaltaan lupaa hyvää tulevaisuudenkin yhteisöllisyydelle.
Viime vuosina, lukuun ottamatta koronakesiä 2020 ja 2021, valajärveläiset ovat kokoontuneet elokuun viimeisenä viikonloppuna Muikkubileisiin, Valajärven Suojeluyhdistyksen järjestämään kesäkauden päättäjäisjuhlaan. Ennen koronavuosia juhlien osanottajamäärä kipusi reilusti yli sadan ihmisen. Muikkubileissä on tarjolla nimensä mukaisesti paistettuja muikkuja mutta myös muuta syötävää ja juotavaa. Samalla yhdistys kertoo toiminnastaan ja tulevista suunnitelmista. Tärkeä osa juhlaa on tietenkin myös muiden mökkiläisten ja kyläläisten tapaaminen ja yhdessäolo.
Epävirallisesti järven rannoilla toimivat laituribaarit, pääsääntöisesti talvisaikaan, mutta joskus myös kesäisin. Kyse on tavasta, jolloin mökkiläiset voivat poiketa melko lailla spontaanisti mökkiystäviensä laiturilla ja saada piipahtaessaan hyvää seuraa sekä tarjoiluja. Reilun kymmenen vuoden ajan Suojeluyhdistyksellä oli käytössään lahjoituksena saatu ja talkoilla kunnostettu kirkkovene. Kirkkovene kokosi porukkaa eri puolilta järveä Valajärven ympärisoutuihin ja mukavaan ajanviettoon yhdessä. Talvisin Valajärven aktiivit auraavat jäälle yhteiskäyttöön reittejä, joita myöten järvellä voi hiihtää, luistella, kulkea potkurilla tai kävellä.
Sosiaalinen media on yksi yhteisöllisyyden nykymuodoista. Valajärven Suojeluyhdistyksellä on omat Facebook-sivut, jotka perustettiin alkujaan yhdistyksen tiedotuskanavaksi. Sivut ovat muuttuneet sittemmin Valajärven alueen yleiseksi ryhmäksi, johon voidaan postata kaikkea mahdollista Valajärveen liittyvää: kysymyksiä esimerkiksi kalalajeista tai tunnelmakuvia auringonlaskuista. Sosiaalinen media on tuonut mökin samalla osaksi kaupunkielämän arkea.
” Että kun ennen se on aina ollut se mesta siellä metsässä, minne pitää mennä jollain millä ikinä pääseekään, niin nyt se on läsnä tässä kotielämässäkin, kun voi lukea, että hei, mites siellä mökillä menee, tai onks joku postannut jotain. Se on ihan hauskaa. (Lainaus: Valajärven vapaa-ajan asukas.)
Teksti: Eija Schwartz 2022.