Jo kivikauden ihmiset asettuivat asumaan Valajärvelle – arkeologisia löytöjä järven rannoilta ja ympäristöstä
Valajärven tarina alkaa kaukaa, noin 11000 vuoden takaa. Puhutaan Yoldianmeren vaiheesta (n. 9590–8800 eaa.), jolloin ensimmäiset maa-alueet paljastuivat Lounais-Hämeessä. Alueen järvet erkaantuivat vähitellen Anculysjärvestä (n. 8800–7500 eaa.) ja yksi suurimmista järvistä, Valajärvi, kuroutui omaksi altaakseen. Salpausselän harjut kulkevat Valajärven sekä pohjois- että eteläpuolelta. Harjujen reunamilla on laajoja hieta- ja hiesualueita. Kivikauden ihminen hakeutui mielellään asumaan hiekkaisille ja suojaisille paikoille, jotka sijaitsivat veden äärellä ja lähistöllä. Tällaisia suojaisia ja lämpimiä poukamia löytyi Valajärveltä, jonka rannoilta on tehty useita kivikauteen sijoittuvia löytöjä. Tunnetuin löytöpaikoista on Puhinniemi, josta on löydetty kivikautinen leiriytymispaikka sekä laajempi asuinpaikka.
Arkeologit ovat tutkineet tarkastuskäynnin ja inventointien avulla Valajärven ympäristöä muutamaan otteeseen, mutta varsinaisia arkeologisia kaivauksia alueella ei ole tehty. Valajärvi jakaantuu nykyisin kahden kunnan, Rengon ja Janakkalan alueelle. Kuntainventointeja tehdessä arkeologit ovat seuranneet silloisia kuntarajoja, joten arkeologien tekemiä tutkimuksia Valajärveen liittyen löytyy niin Rengon kuin Janakkalankin inventointien yhteydestä.
Helmer Salmo teki arkeologisia kaivauksia vuonna 1939 Haapajärven alueella (kuvissa), joka sijaitsee lähellä Valajärveä. Parikymmentä vuotta myöhemmin Salmo kävi myös Valajärvellä tarkistamassa paikan, josta oli löydetty rautakautinen saviastia. Kuvat: Helmer Salmo 1939, Kaivauskertomus / Museovirasto.
Janakkalan muinaisjäännöksiä on kartoittanut arkeologi Berit Boström vuonna 1942, jolloin hän kirjasi muistiin myös tarinoita alueen muinaisjäännöksiin liittyen. Vuonna 1966 silloinen Muinaistieteellisen toimikunnan esihistoriallisen osaston johtaja Helmer Salmo teki tarkastuskäynnin Valajärven rannalle sieltä löydetyn rautakautisen saviastian takia. Salmo oli suorittanut vuonna 1939 arkeologiset kaivaukset kivikauteen asti ulottuvalla asuinpaikalla noin 15 kilometriä pohjoiseen Valajärvestä, Haapajärven etelärannalla, Irjalan kartanon mailla. Ehkäpä hän tämän takia halusi tulla uudelleen käymään seudulla tarkastusmatkoilla. Arkeologi Jyri Saukkonen taas on inventoinut Valajärven Janakkalan puoleisia rantoja vuonna 1984. Hän teki useita inventointilöytöjä Valajärven eteläosista kirjaten tarkoin muistiin myös paikallisten asukkaiden muistitietoa löytöihin liittyen.
Arkeologi Petro Pesonen on inventoinut Rengon kunnan alueen muinaisjäännöksiä vuonna 2006. Aikaisemman perusinventoinnin oli tehnyt Matti Huurre vuonna 1964. Tässä uudemmassa inventoinnissa keskityttiin erityisesti kivikautisiin ja varhaismetallikautisiin pyyntikulttuurin asuinpaikkoihin. Pesonen löysi inventoinnin aikana Rengon kunnan alueelta 11 ennestään tuntematonta esihistoriallista kiinteää muinaisjäännöstä, jotka kaikki olivat kivikautisia asuinpaikkoja. Yksi näistä entuudestaan tuntemattomista kohteista on Valajärven Puhinniemi.
Se mitä tiedämme Valajärven esihistoriasta, täydentyy vähitellen tutkimuksen myötä. Valajärven arkeologisista kohteista hoidetaan nykyisin Metsähallituksen toimesta Puhinniemen kivikautisia asuinpaikkoja. Alueelta on poistettu kuuset kivikautisen maisematyypin saavuttamiseksi. Maiseman avartamiseksi poistetaan säännöllisesti myös pienlehtipuustoa kuten pihlajaa ja leppää. Muutoin maisema halutaan säilyttää mahdollisimman luonnontilaisena. Puhinniemi toimii retkeilykohteena, jonka tunnelma johdattaa kävijänsä aistimaan kivikautisen pyyntikulttuurin elämäntapaa.
Berit Boström 1942. Janakkalan pitäjän muinaisjäännökset. Museovirasto.
Markus Hiekkanen & Jussi Härme 1993. Rengon historia. Rengon kunta ja seurakunta.
Matti Huurre 1964. Rengon muinaisjäännöksiä, inventointikertomus. Museovirasto.
A.O. Heikel 1878. Kertomus muinaisjäännöksistä Hauhon kihlakunnassa. Bidrag tili kännedom af Finlands natur och folk utgifna of Finska Vetenskaps-Societen. Tjugonionde Häftet. Helsingfors.
Veikko Kerkkonen 1976. Janakkalan historia. Janakkalan kunta, Helsinki.
Petro Pesonen 2006. Rengon arkeologinen inventointi. Museovirasto.
Helmer Salmo 1966. Tarkastuskertomus: Renko Kaloinen Valajärven ranta. Museovirasto.
Jyri Saukkonen 1984. Janakkalan inventointikertomus. Museovirasto.
Eeva-Liisa Schulz & Minna Seppänen 2008. Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset. (Toim. Minna Seppänen). Hämeen liiton julkaisu V:88. Hämeen liitto ja Museovirasto. Hämeenlinna.
www.kyppi.fi | Museoviraston kulttuuriympäristön palveluikkuna –> Arkeologiset kohteet.
ETHÄN KAJOA MUINAISMUISTOALUEESEEN. Muinaisjäännökset ovat lain suojaamia. Maaperän kaivamista edellyttävään metallin etsimiseen vaaditaan maanomistajan suostumus ja muinaisjäännösalueella viranomaisen myöntämä tutkimuslupa. Mikäli löydät muinaisesineen tai siltä vaikuttavan löydön, lopeta kaivaminen välittömästi ja ota yhteys museoviranomaiseen. Lisätietoa metallinetsimen käytöstä Metsähallituksen sivuilla.
Teksti: Maija Mäki 2022.