Kuva: Päivi Tjukanov

Mökille luontoon huilimaan – vai työleirille?

Perhe viettämässä aikaa Valajärven mökillään 1970-luvun vaihteessa. Kuva: yksityiskokoelmat.
Kuumana kesäpäivänä saattoi tiskata astioita mökkilaiturilla. Kuva: yksityiskokoelmat.

Useat Valajärven mökeistä ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle, ja seudulla on vain harvoin vapaa-ajan kiinteistöjä myynnissä. Voiko mökkiä ostaa? Voiko mökkiä myydä? Kysymys tuntuu monesta mökkiläisestä hassulta; mökkihän on ollut aina. Mökkiin on syntynyt vuosien aikana tunneside, joka sekä innostaa että velvoittaa. Mökki on paikka, jossa nähdään sukulaisia: isovanhempia, tätejä, setiä, enoja ja serkkuja. Tehdään yhdessä, ollaan yhdessä. Lapsuuden mökkikesien muistot saavat palaamaan tuttuun paikkaan, vaikka teinivuosina olisivat kiinnostaneet aivan muut asiat, tai elämäntilanne olisi jossain vaiheessa kuljettanut pois mökkiseudun ulottuvilta.

Entä miksi mökillä ollaan, miksi ylipäätään on hankittu mökki? Suurin ero mökin ja pysyvän kodin välillä lienee ympäristö: mökillä ihminen pääsee lähelle, jopa osaksi luontoa. Valajärven ensimmäiset huvilat ja kesämökit nousivatkin juuri ihmisten toiveesta palata maaseudun rauhaan ja vehreyteen, kun monet olivat lähteneet maalta työn perässä kaupunkioloihin. Valajärven läheinen sijainti oli otollinen Tervakoskelta, Riihimäeltä ja Hyvinkäältä kotoisin olleille kesäasukkaille. Lyhyttä mökkimatkaa Valajärvelle arvostavat toki nykyisetkin vapaa-ajan asukkaat. Sotaa käyneen sukupolven mökki-ideaan saattoi lisäksi liittyä ajatus turvapaikasta maaseudun rauhassa, ehkä myös mahdollisuus omavaraisuudesta.

Kuvassa toistaiseksi koko elinikänsä Valajärvellä mökkeilleet serkukset kesällä 1968, jolloin vietettiin aikaa yhteisellä mökillä. Nyt molemmilla on omat mökit, joissa myös seuraavat sukupolvet saavat nauttia mökkielämästä. Kuva: yksityiskokoelmat.
Järviympäristö on mökkiläisille tärkeä. Lapsille erityistä ajanvietettä on ollut vesileikkien lisäksi muun muassa souturetket rannalta toiselle. Kuva: yksityiskokoelma.
Makkaroiden paistoa Valajärvellä erään kivisen niemen kärjessä vuonna 1965. Kuva: yksityiskokoelmat.

Myös Valajärven nykymökkiläisille luonto on tärkeä ja veden läheisyys erityisen oleellista. Järvi ja sitä ympäröivä luonto tarjoavat erilaisia aistielämyksiä, vuoden- ja vuorokauden ajasta riippuen. Valon ja värien leikki järviluonnossa jaksaa hämmästyttää katsojaa yhä uudestaan; itse kullakin lienee puhelimessaan lukematon määrä valokuvia auringonlaskuista omalta mökkirannalta otettuna. Kun tulee pimeää, tähdet näkyvät täällä paremmin kuin kaupungin valaisemalla yötaivaalla. Mökillä on juuri se sielunmaisema, joka voimaannuttaa.

Kaupunkiympäristöön, jopa siellä sijaitsevaan omakotitaloon verrattuna Valajärven äänimaailma on erilainen. Täällä liplattavat aallot, tuuli suhisee puissa ja linnut laulavat. Keväällä jäiden lähtö on tapahtuma, jota saatetaan tulla varta vasten ihmettelemään, ja jäähileiden kahina sulavalla järvellä luo omalaatuisen äänensä sekin.  

Saunominen rantasaunassa ja uiminen kirkasvetisessä järvessä yhdistävät eri sukupolven mökkiläisiä. Lapsille erityistä ovat kesän loputtomat vesileikit mökkirannassa, souturetket jollekin järven muista rannoista tai hyppääminen veteen veneen reunalta. Vanhemmalle mökkiläiselle tärkeä rutiini voi olla rauhallinen aamu-uinti omassa rannassa muiden vielä nukkuessa. Järvellä käydään kalassa, ja erityisen kuuluista Valajärvi rapusaaliistaan. Mökkiympäristöstä löytyvät helposti myös tutut marja- ja sienimetsät. 

Vastakkainasettelu kaupungin ja maaseudun välillä ei kuitenkaan täysin selitä mökkiläisyyden ydintä, sillä Valajärven rannoilla mökkejä omistavat myös paikalliset asukkaat, joiden pysyvä koti on selkeästi maaseutua. Mökkielämään kuuluu, että se tuo vaihtelua ja poikkeaa kodin arjesta. Mökiltä löytyy vapaus. Aikataulut ja velvoitteet jäävät taakse – mökillä voi rauhoittua ja tehdä mitä haluaa, jos haluaa. Riippumatto ja laiturinnokka ovat hyviä paikkoja antaa sielun ja mielen huilata.

Yleisesti ottaen Valajärven mökinomistajat kokevat rakentamisen ja mökillä puuhastelun mukavaksi tekemiseksi. Kuva: yksityiskokoelmat.
Usein tontille rakennettiin ensimmäisenä saunamökki. Tämä sauna kohosi omin käsin ja talkoovoimin vuonna 1965. Kuva: yksityiskokoelmat.

Laiskottelua mökkiläisyys ei suinkaan ole. Tekeminen, touhuaminen ja puuhastelu toistuvat valajärveläistenkin mökkikuvauksissa. Juuret juontavat jo mökkiläisyyden alkuaikoihin. Sotien jälkeisinä vuosina mökin rakentaminen oli osa jälleenrakennusprosessia. Perheen omakotitalo oli jo ehkä noussut muualle, mutta uuttera rakentaminen jatkui mökkitontilla. Mökkipuuhat olivat todennäköisesti sodan käyneille miehille terapeuttista toimintaa traumaattisten kokemusten jälkeen.

Monen mökinomistajan mielestä mökillä ei koskaan ole valmista, sillä aina löytyy korjattavaa tai uutta lisäprojektia rakennettavaksi. Työn eetos tulee esiin erityisesti vanhemmalla sukupolvella. Työtä on totuttu tekemään lapsesta asti, eikä jouten osata olla edes loma-aikaan mökillä. Sille, joka tykkää puuhailla, mökki tarjoaa taas vapauttaan. Täällä eivät taloyhtiön muut asukkaat ole rajoittamassa suunnitelmia mielipiteineen, tai tilaa erilaisille piharakennuksille on enemmän kuin omakotitalotontilla kaupungissa. Mökillä touhuaminen koetaan pääasiassa mukavaksi, sillä se on enemmän omaehtoista kuin kotona. Toisaalta jollekulle mökki voi tuntua loputtomalta työleiriltä, jossa omaa rauhaa on vaikea saada. Jokainen pyrkii löytämään oman tapansa olla ja toimia mökillä. Pääasia, että mökillä viihdytään.

Eräs ehkä erikoisempi näkökulma mökin hankkimiseen ja valintaan voi olla rakennus- ja sisustustyyli. Vanhantyyliset kalusteet ja sisustustavarat eivät ole istuneet moderniin kaupunkiasuntoon, vaan ovat tarvinneet ympärilleen vanhan puutalon – huvilan – ollakseen ansaitsemassaan ympäristössä. Kun ollaan mökillä, tästä estetiikasta nautitaan yhdistettynä kauniiseen Valajärven luontoon.

Teksti: Eija Schwartz 2022.