Laskevan auringon värit taivaanrannassa, laiturilla istuskelu saunan ja uimisen jälkeen, kuikan huuto ja grillin tuoksu… Ei meikkejä, ei tukan laittamista, ei kauluspaitoja. Rentoudutaan, palataan juurille ja eletään ’kädet multaan’ -mentaliteetilla. Käydään metsässä, sienestetään, marjastetaan – metsitytään. 

Suomalainen tunnistaa välittömästi mökkeilyyn liittyvän idylliset mielikuvat. Samalla tavoin tunnistetaan myös mökkeilyyn liitettävät huonommat ja raskaammat puolet kuten jatkuvat huoltotyöt ja huussintyhjennykset, naapuririidat ja sukulaisten sietämisen haasteet. Mökkeilyilmiössä on aimo annos tunnetta ja nostalgiaa, ja nämä välittyvät myös Valajärven mökkiläisten tarinoista. Mutta millainen ilmiö mökkeily todella Suomessa on ja miten Valajärven mökkiläisyhteisön synty suhteutuu mökkeilyn ”suureen tarinaan”?

Tilastojen mukaan maassamme on tällä hetkellä yli puoli miljoonaa kesämökkiä. On arvioitu, että noin 2,4–2,9 miljoonalla suomalaisella on mahdollisuus mökkeilyyn. Mökkikannan on arvioitu kasvavan vuoteen 2025 mennessä noin 560 000 mökkiin. Nykymökeistä noin 75 prosenttia on yli 25 vuotta vanhoja eli mökkien kunnostaminen ja erilaiset huoltotoimet ovat usein ajankohtaisia.

Mökkeilyn juuret nähdään 1800-luvun huvilakulttuurissa. Varsinaisen mökkikulttuurin alkuna nähdään kuitenkin 1950-luku, jolloin kaupunkiin muuttanut, mutta maaseudulla lapsuutensa viettänyt sukupolvi alkoi hankkia rantatontteja ja rakentaa niihin ”huviloita”, kesäasunnoksi kelpaavia mökkejä. On laskettu, että vuosien 1950–1962 välillä rakennettiin lähes 50 000 mökkiä. Mökkirakentaminen kiihtyi entisestään 1960-luvun kuluessa ja vuonna 1970 mökkejä oli Suomessa jo 176 000. Yhä edelleen uusia mökkejä rakennetaan vuosittain nelisen tuhatta. 

Koronapandemia on tutkitusti lisännyt mökkeilyn suosiota. Kesämökkikauppa ja mökkien vuokraus ovat kiihtyneet ja erityisesti nuoremmat sukupolvet ja lapsiperheet ovat löytäneet mökkeilyn uudella tavalla. Etätyökäytäntöjen yleistyminen on myös nostanut todennäköisesti pysyvästi mökkeilyn suosiota työikäisten keskuudessa. Samalla mökkien varustetasolta toivotaan entistä enemmän. Esimerkiksi etätyöhön soveltuvat olosuhteet vaativat muun muassa sähköä ja sujuvat nettiyhteydet. Mökkipihalta toivotaan nykyisin erityisesti helppohoitoisuutta. Kokemukset mökkeilystä ”työleirinä” saavatkin nykyajassa yhä uudenlaisia merkityksiä muovaten suhdettamme mökkeilyyn ja sen kulttuurisiin merkityksiin.

On laskettu, että Suomessa tehdään mökkimatkoja vuosittain noin viisi miljardia kilometriä, eli noin 1000 kilometriä jokaista suomalaista kohden. Perinteisesti mökkimatka on haluttu pitää lyhyenä, noin 50 kilometrin mittaisena. Viime vuosina mökkialueet ovat kuitenkin laajentuneet järvi-Suomen ja saaristoalueiden kohteista myös muualle, esimerkiksi Savoon. Valajärvelle matkustetaan pääasiassa lähiympäristöstä: Riihimäeltä, Hyvinkäältä ja pääkaupunkiseudulta. Nykyiset kesäasukkaat ovat Valajärven mökkiläisiä jo toisessa tai kolmannessa sukupolvessa. Mökin aikoinaan hankkineet vanhemmat tai isovanhemmat olivat hekin juuri Riihimäen ja Hyvinkään seudulta lähtöisin. 

Mökin omistajien keski-ikä on yli 60 vuotta, mutta usein mökit ovat useamman sukupolven käytössä. Tutkimusten mukaan nuorempi sukupolvi käy mökillä harvemmin ja viettää niillä vähemmän aikaa kuin vanhemmat. Näyttää kuitenkin siltä, että mökeillä vietetty aika lisääntyy iän myötä. Nuorille tärkein sosiaalinen ryhmä on perhe ja suku. Mökin sijaitseminen suvun historian kannalta tärkeällä paikalla on nuorille yleisesti ottaen jopa tärkeämpää kuin vanhemmille. Vanhemmille sukupolville mökkeilyn on nähty kiinnittyvän omakohtaisiin lapsuuden kokemuksiin asumisesta ja vapaa-ajan viettämisestä maalla. 

Ylisukupolvisuus on tyypillistä Valajärvenkin mökkiläisyydelle. Kun vakituiset asuinpaikat, niin asunnot kuin paikkakunnatkin, ovat saattaneet vaihtua elämän aikana, mökki on paikoista se, joka on pysynyt koko ajan samana muista muutoksista huolimatta. Mökki edustaa jatkuvuutta yksilölle itselleen mutta myös suvulle. Vanhempien Valajärveltä hankkimalle mökille on tultu ensin perheen lapsina, ja aikuistuttua omien lasten kanssa. Nämä mökillä käyneet lapset ovat aikuistuttuaan tuoneet mökille taas uuden sukupolven. Kun mökillä käynti on tullut terveyssyistä hankalaksi vanhemmalle sukupolvelle tai he ovat kuolleet, vastuun mökin ylläpidosta ovat ottaneet mahdollisesti sisarukset keskenään. Toisinaan erilaiset näkemykset ja käyttötarve ovat johtaneet siihen, että yksi sisaruksista on lunastanut sukumökin itselleen ja alkanut kehittää sitä perheelleen omien kiinnostustensa mukaan. Jos mökillä on useampia käyttäjiä saman suvun kesken, toimiva ratkaisu voi olla mökin varauskirja – ja yhteisesti sovitut säännöt ja talkootoiminta.  

Lastenlapsille mökki voi olla mummolaan vertautuva paikka, jossa vietetään aikaa juuri isovanhempien kanssa. Vaikka kaupunkialueella sijainnut mummola olisi ollut tärkeä paikka lapselle muuten, mökin maaseutumaisuus on ollut jotain erityistä. Mökillä on tehty eri asioita kuin kotona, ja mökillä on ollut vapaampaa. Yhdessä oloon ja yhdessä tekemiseen on saatettu panostaa enemmän kuin arjessa kotona, tai toisaalta, sitä on ollut mökillä luonnostaan enemmän.