Kuva: Päivi Tjukanov

Ratalahden torpan tarina

” Jossakin Janakkalan saloseudun metsän keskellä uinuu pysähtynyttä aikaansa vanha Ratalahden torppa, vielä jokin aika sitten melkein tiettömän taipaleen takana. Nyt kääntäkää kellonne sata vuotta taaksepäin, ennen kuin astutte sisään, on tapanani joskus sanoa vieraille.

Näin tervehtii tulijaa Ratalahden vanhan torpan omistaja Erkki Ylöstalo kirjoittamassaan muistelmatekstissä. Ylöstalosta tuli Ratalahden torpan omistaja vuonna 1974, kun hänen perheetön serkkunsa Aarne halusi turvata torpan säilymisen suvun omistuksessa ja möi sen Ylöstalolle.

Ylöstalo piti tärkeänä, että Ratalahden torppa miljöineen ja sisustuksineen pysyy sellaisena, kuin se viimeisten asukkaidensa aikana 1950-luvun alussa oli. Tavarat ja huonekalut torpassa olivat niillä paikoillaan, johon ne olivat jääneet vuonna 1952 Ylöstalon tädin Miinan kuoltua. Päärakennus ja pihapiirin aitta, savusauna ja puimala olivat entisillä sijoillaan, alkuperäisissä asuissaan mutta korjattuina. Navetta-tallirakennus ja riihi oli viety Janakkalan Laurinmäen torpparimuseoon. Ulkorakennuksista kaksi latoa oli purettu.

Torpassa asui 1900-luvun alkupuolella kolmihenkinen perhe: Miina, Evert ja Aarne-poika.

Ratalahden torpan historia juontuu 1800-luvun lopulle, mutta sitä asuttaneen perheen tarina alkaa jo sata vuotta aikaisemmin Sipoosta. Vuonna 1760 muutti eräs kruununsepän kisälli, Mikko Grönroos, vaimonsa Marian kanssa Sipoosta Janakkalaan Leppäkosken kartanon sepäksi. He asettuivat Santamäen torppaan, jossa myös seuraavat kaksi sukupolvea jatkoivat sepän ammattia. Kolmannen sukupolven kohdalla perinne katkesi, kun perheeseen syntyi vain tyttäriä. 

Vuonna 1862 Santamäen silloiset asukkaat, Eva-Stina ja Erik, joutuivat muuttamaan pois torpastaan. Helsingistä Hämeenlinnaan alettiin rakentaa rautatietä, ja sen linjaus osui juuri Santamäen torpan kohdalle. Kymmenlapsinen perhe asui ensin eri paikoissa, kunnes he saivat torpparinoikeudet Valajärven Ratalahdesta. Torppa kuului Sauvalan kartanon alaisuuteen, vaikka itse kartano maineen oli järven toisella puolella.

Erkki Ylöstalo muistelee torpan alkuvaiheita: 

” Valajan talo Rengosta oli joskus katovuonna saanut kahdeksan tynnyriä rukiin siemeniä lainaksi Sauvalan kartanosta, mutta kun seuraavana vuonna tuli taas katovuosi, niin ei kyennytkään maksamaan velkaansa takaisin, vaan antoi siitä Ratalahden metsäpalstan maksuksi. Ja näin oli sopiva takamaa torpan paikaksi. ”

Syrjäisessä korvessa olleelle metsäpalstalle piti rakentaa asumukset ja raivata pellot, minkä Eva-Stina ja Erik tekivät omin käsin. Torpan vuokra maksettiin taksvärkkipäivinä Sauvalaan. Elämä oli kovaa – perheen kymmenestä lapsesta kuusi kuoli 1800-luvun lopun katovuosien aikana. Kun Erik kuoli, Eva-Stina jäi torppaan perheen nuorimman lapsen kanssa, joka aikuistuttuaan muutti hänkin pois kotoa.

Äitinsä avuksi Ratalahteen tuli Tervakoskella työskennellyt Evert. Renkinä sittemmin toiminut Evert tapasi Ylöstalon tilalla talon tyttären Miinan, jonka kanssa avioitui. Ratalahteen tuli taas vilskettä, kun pariskunnan poika Aarne syntyi vuonna 1900. Vuonna 1922 Evert ja Miina lunastivat Ratalahden torpan itselleen, ja heidän elämänsä jatkui pientilallisina. Miinan kuoltua vuonna 1952 torpan peri ainoana lapsena Aarne – joka möi torpan serkulleen Erkki Ylöstalolle vuonna 1974.

Ratalahden torppa, Janakkala, Kanta-Häme. | Museovirasto, Kulttuuriympäristön palveluikkuna (kyppi.fi).

Teksti: Eija Schwartz 2022.