Arkeologisten inventointien yhteydessä on esille noussut löytöjä paikallisten ”piironginlaatikoista”. Jyri Saukkonen vieraili vuonna 1984 Valajärven tilalla, jonka päätalon läheisyydestä Piikakivenharjun hiekkaiselta, nousevalta rinteeltä oli lokakuussa 1968 löydetty poikkiteräinen taltta perunannoston yhteydessä. Taltan kerrotaan löytäneen metsämies Juhani Valajärvi, ja Kansallismuseoon sen luovutti Aatto Ratia. Silloinen talonväki oli näyttänyt Saukkoselle taltan löytöpaikan ja hän arveli sen kulkeutuneen löytöpaikalleen rinteen yläosasta. Saukkonen löysi käyntinsä yhteydessä peltorinteen yläosasta kivikautista nuorakeramiikkaa edustavan saviastian kylkipalan ja kvartsi-iskoksen. Löytöpaikka on tyypillinen, sillä nuorakeraamisen kulttuurin asuinpaikat eivät yleensä ole sijoittuneet aivan rantaviivan tuntumaan, vaan korkeammalle rantaniittyjen jälkeen. Saukkonen valitteli inventointikertomuksessa havainnointiolosuhteita, jotka eivät lokakuussa 1984 olleet parhaita mahdollisia, sillä peltomaa oli hänen vierailunsa aikaan ollut kovin tiivis ja kova perunannoston ja traktorilla-ajamisen jälkeen.

Toinen piironginlaatikosta tehty löytö Valajärven talosta oli pieni, poikkiteräinen kirves, joka Jyri Saukkosen mukaan saattoi olla peräisin samalta nuorakeraamiselta asuinpaikalta talon läheisyydestä. Kirves oli talonväen mukaan ”ajelehtinut Valajärven talon kamarissa vuosikymmeniä”. Sen oli löytänyt Eino Valajärvi ja sen toimitti Kansallismuseoon Aatto Ratia toisen löydön yhteydessä vuonna 1968. Talonväki ei muistanut esineen löytöpaikkaa, joten epäselvää lopulta on, onko kirves löytynyt ylipäätään Valajärven talon alueelta. Vaikka arkeologisesti ajateltuna irtolöydöt saattavat jäädä osin taustatiedoiltaan epäselviksi, kertovat nämä paikallisten asukkaiden vuosikymmeniäkin hallussaan pitämät löydöt elävästä kotiseutuhengestä ja kiinnostuksesta oman seudun menneisyyteen. Löytöihin liittyy usein myös monia tarinoita, jotka ansaitsevat tulla muistiinkirjoitetuksi.